Politiikka

Luova talous, kulttuuri ja Helsingin keskustan kehittäminen

Luova talous on uutta arvonluontia tuottavaa, luovasta osaamisesta ja luovista aloista syntyvää liiketoimintaa. Mikäli mielimme nousta kasvuun ensimmäistä kertaa 18 vuoteen, tarvitsemme luovuutta.

Luova talous ei kasva takertumalla ongelmiin, leikkauksiin tai menneisyyteen. Eikä se kasva ainakaan lisäämällä veroja ja velkaa. Kasvuun tarvitaan optimismia, toivoa ja yrittämistä. Yrittämiselle tulee luoda nykyistä paremmat mahdollisuudet Helsingissä ja poistaa turha byrokratia.

Luovuus vaatii rohkeutta tehdä uutta, ja riittävän omalaatuista. Helsinki tarvitsee lisää luovia yrittäjiä ja yrityksiä. Luovassa maailmassa kilpailu on kovaa, ja siinä kisassa menestytään vain riittävän omaperäisillä tuotteilla, olivat ne sitten palveluita, abstraktia taidetta tai elämyksiä.

Helsinkiä ei ole olemassa ilman kulttuuria. Helsingin kulttuuritarjonta on jo korkealaatuista ja vireää ja vertautuu monella tapaa Helsinkiä paljon suurempiin kaupunkeihin. Huipputasoa ei kuitenkaan saavuteta eikä ylläpidetä ilman pohjatyötä. Tästä syystä kulttuurille pitää luoda edellytykset ruohonjuuritasolle ja nuoriin ikäluokkiin, mistä ponnistaa eteenpäin.

Yksi Helsingin suurimpia haasteita on alueellinen segregaatio erityisesti koulutuksessa. Eriarvoisuutta ei kuitenkaan torjuta lakkauttamalla esimerkiksi musiikin erityisluokkia ja tasapäistämällä oppilaita entisestään. Päin vastoin, yhtä lailla kuin oppimisessa haasteita kokevien kuuluu saada tukea, tulee myös lahjakkaita oppilaita huomioida tarjoamalla heille riittävästi haasteita ja väylä eteenpäin. 

Kaupunki tarvitsee kehittyäkseen dynaamista keskustaa. Elävä kaupunkikeskusta taas tarvitsee kauppoja, asukkaita, turismia, kahviloita ja tapahtumia sekä luonnon läsnäoloa pysyäkseen houkuttelevana ja elävänä. Tarjonnan pitää olla riittävän omintakeista erottuakseen kauppakeskuksista ja muista kaupungeista. Keskustasta pitää löytyä myös asukkaita pitämään ympäristö elävänä. Tyhjien tilojen muuttamista asunnoiksi tulee edistää.

Kaupungin kehittäminen tulee olla kirjattuna pitkäjänteiseen strategiaan. Kaupunkisuunnittelun tulee tukea kivijalan kehitystä eikä kauppakeskuksia, joita löytyy Helsingin kokoisesta kaupungista jo riittävästi. 

Helsingin ydinkeskusta on koko Suomen promoottori ja näyteikkuna, jonka turistit näkevät ensimmäisenä. Tällä hetkellä se on puoliksi tyhjä ja alennustilassa. Turistit viipyvät Helsingissä usein vain 3-4 tuntia, verrattuna 8 tuntiin Tallinnassa ja pariinkin päivään Tukholmassa. Tähän pitää tehdä muutos. 

Helsingin keskustan elävöittämiseen ja koko Suomen talouden nousuun ei ole olemassa yksiselitteistä reseptiä. Kehitys koostuu pienistä puroista ja aktiivisesta kaupunkilaistoiminnasta monilla eri osa-alueilla. Monimuotoisuus edistää kasvua ja kehitystä.

Kirjoitukseni julkaistu Helsingin Sanomissa 10.5.2024

Haittavero pikamuodille Suomeen

Ranska ilmoitti edellisviikolla suitsivansa pikamuotia ensimmäisenä maana maailmassa. Kiinalaisten ultrapikamuotiketjujen Sheinin ja Temun mainonta aiotaan kieltää, tarkoituksena vähentää niiden myyntiä Ranskassa sekä tasoittaa hintaeroja verkosta ostettavien pikamuotituotteiden sekä ranskalaisten toimijoiden välillä.

Ranska saattaa olla ensimmäinen maa, joka ottaa käyttöön pikamuodille ympäristömaksun. Maksu kohdistettaisiin tuotteen markkinoille saattavalle yritykselle eli tuottajalle. Sanktiomaksuista saadut tuotot aiotaan käyttää kestävästi toimivien ranskalaisten vaateyritysten tukemiseen.

Ympäristömaksun lisäksi tuottajia velvoitettaisiin myös kertomaan avoimesti kuluttajille tekstiilituotannon ympäristövaikutuksista sekä tarjoamaan tietoa tuotteen elinkaaren pidentämiseen liittyvistä palveluista ja vaihtoehdoista. Ranskalaisten tahtotilana on myös asettaa pikamuodille mainontakielto, joka astuisi voimaan jo vuonna 2025.

Milloin saamme Suomeen haittaveron suitsimaan ultrapikamuodin ja kotimaisten toimijoiden välistä hintakilpailua?

Vilkaisu Helsingin keskustaan riittää vahvistamaan ylikansallisten pikamuotiketjujen yliotteen suomalaisista muotialan toimijoista.

Verkkokaupassa ostokset ylikansallisilta pikamuotiketjuilta korostuvat entisestään.

Suomalaiset eivät kuluta kestävästi ja verotulot ostoksista vastuullisilta kotimaisilta toimijoilta jäävät saamatta.

Ongelmaksi saattaa muodostua, miten määritellä mahdollisimman objektiivisesti, mikä oikeastaan on pikamuotia. Myös suomalaiset muotiyritykset valmistavat tuotteitaan Aasian maissa, osa jopa samoilla tehtailla kuin vaikkapa Sheinissä myytävät tuotteet. Miten määrittää totuudenmukaisesti, missä kulkee pikamuodin raja, mikäli ilmoitukset tuotannon vastuullisuudesta ovat vain yritysten oman ilmoituksen varassa.

Sanna Kantola

Toimitusjohtaja, Lumi Accessories Oy